Merkintöjä viikon varrelta...

12. - 18.10.

Sunnuntaina tätä kirjoittaessa edellinen viikko tuntuu kovin kaukaiselta. Lienee siis ollut hyvä viikonloppu. Pää tyhjentynyt tarpeeksi.

Vaali- ja puoluerahoitus lohkaisi vielä viime viikollakin ison työmäärän. Tarastin työryhmän esitys saatiin äänestysrumban jälkeen kasaan. Jää nähtäväksi, mitä hallitus tahkoaa kasaan erimielisestä tuloksesta. Ei kateeksi käy ministeri Braxia. Etenkin, kun hyvin todennäköisesti hän joutuu tinkimään oman puolueensa linjauksista kokoomuksen hyväksi muun muassa vaalikattoasiassa.

Marraskuun alussa ollaan viisaampia. Tuolloin myös perustelujen tulee olla valmiina, ja hallitus neuvotellee samaan aikaan omat kompromissinsa.

Viikko loppui elokuvailtaan. Stieg Larssonin trilogian kakkosesta Tyttö, joka leikki tulella on tehty aivan kohtuullinen elokuva. Ei nyt yhtä hyvä kuin ykkösestä, mutta hyvin katsottava. Suosittelen, että ensimmäinen osa on nähty tai sitten luettu koko sarja...

Asiasta viidenteen. Reilu pari viikkoa sitten Kansallisteatterissa näin Smedsin Mental Finlandin. Täytyy sanoa, että se oli pieni pettymys. Tiivistettynä se olisi ollut kiinnostava ja erinomainen, mutta siinä "joku" oli ihastunut omiin ideoihinsa. Syntyi paikoitellen pitkästyttävää teatteria, vaikka esitys olikin huippusuoritus.

Minusta aihe oli kiinnostava, ja jutut Suomi-kuvan pilaamisesta ovat höpö-höpö -juttuja. Esitys ei pysynyt kokonaisuutena kasassa. Odotin paljon. Lieneekö syy lievään pettymykseen?

 

21. - 27.9.

Viime viikon maanantaina oli YK:n rauhanpäivä. Rauhanasemalla Pasilassa oli mukava, pienimuotoinen tilaisuus, jossa puhuttiin Suomen YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä. Nyt jopa ulkoministeri Stubb on kiinnostunut pienistä saarivaltioista.

Niillä jokaisella kun on yhtä paljon ääniä kuin Kiinalla eli se yksi. Kannustan Suomea lobbaamaan YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä. Suomen oma agenda tosin on vielä hämärässä, ja ulkoministeriön mainoksissa esitellään suomalaisia maalaismaisemia ja sinisiä järviä. Mikä niiden arvo mahtaa olla maailman turvallisuuden kannalta?

Ei yhtään maakuntamatkaa koko viikolla. Harvinainen viikko, mutta muuten kiirettä riitti. Vieroitusoireiden välttämiseksi kävin kuitenkin Myllypuro-päivillä sunnuntaina.

Viikon kirjallisuusjuttu oli Kertomus Gyllingistä. Sain luetuksi loppuun Anna-Lisa Sahlströmin Gyllingistä kertovan fiktiivis-dokumentaarisen elämänkerran Viimeinen ruhtinas. Kiinnostava kirja, vaikka kirjoittaja (vai lukija?) herpaantuu Gyllingin Karjalan ajoilta kertovissa loppuluvuissa.

Kaiken kaikkiaan päällimmäiseksi jää fiilis, että miten epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohdellaankaan. Järjestelmä jauhaa ihmisiä rattaissaan ikään kuin heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia välttää kohtaloaan.

En nyt usko kohtalonomaisuuteen, mutta niin monien kymmenientuhansien ihmisten tuhoutuminen vuonna 1918 ja sitten (tässä teoksessa) vielä Stalinin vainoissa on vieläkin raskasta luettavaa. Sama kohtalo toistuu kehittyvissä maissa, laajimmin monissa Afrikan maissa.

Eikä Venäjälläkään ole opittu. Ihmisiä katoaa ja tapetaan. Valtapeli taustalla ei ole juuri muuttunut..

 

31.8. - 6.9.

Keskusteleva viikko. Vasemmistolinkki halusi kuulla puoluejohtoa keskiviikkona, eduskuntaryhmä linjasi vaihtoehtobudjetin torstaina ja vielä perjantai-iltana olimme varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekosen kanssa Tampereen Teiskossa vauhdittamassa nuorten eduskuntavaalisuunnittelua.

Perjantai oli raskas, mutta tulipa hyvät fiilikset. Noin 40 ihmistä pohti perjantai-iltana yömyöhään vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Seminaari on jatkunut sunnuntaihin. Tällaista innostusta lisää puolueeseen, niin Vasemmistoliiton vaalivoitto on varma!

Vaihtoehtobudjetti sai hyvän vastaanoton. Budjetti kolahti oikeaan tarpeeseen. Samansuuntaisia asioita eduskuntaryhmä on esittänyt aikaisemminkin, mutta jäänyt huomiotta. Työttömyys, pelko palvelujen heikentämisestä sekä epätasa-arvon ja tuloerojen raju kasvu ovat herättäneet ihmiset.

Verot puhuttavat nyt. Ennakoidaan jopa verovaaleja. Hallituksen linjattomuus veropolitiikassa on silmiinpistävää. Hyvätuloiset pääsevät verotuksessa kuin koira veräjästä. Demaritkaan eivät näytä liputtavan pääomatuloverotuksen kiristämisen puolesta.

On kornia, että hallitus puhuu seuraavan hallituksen joutuvan kiristämään verotusta. Pukki kaalimaan vartijana: ensin hallitus on keventänyt suurituloisten verotusta, lieventänyt perintö- ja lahjaverotusta ja nostanut kotitalousvähennyksen 3 000 euroon. Varallisuusverotuksen poisti jo keskusta-demarihallitus vuonna 2006.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin mukaan verotukien määrä vuodessa on 12,1 miljardia. Pelkona on, että puuttuvat verot kerätään pienituloisilta. Nythän moni työtön joutuu hakemaan toimeentulotukea paikkaamaan työttömyysturvaan verojen jättämän aukon.

Viikonvaiheessa vaadittiin ilmastolakia. Hyvä me! Osoitimme ilmastolain puolesta lauantaina mieltä eduskuntatalon edessä. Yle uutisoi omat ilmastosivujensa avaamisen lauantaina, mutta ei mielenosoitusta. Epistä!

 

 

24.8. - 30.8.

Viikko vierähti hallituksen budjettiriihen varjossa. Hallituksen pienituloisia kohtuuttomasti kurittava politiikka jatkuu. Työpaikkoja ei juuri ole luvassa lisää, ja kuntien palveluja joudutaan leikkaamaan. Ottaa päähän!

Miten ihmiset selviävät? Eräs tuttu kertoi, että hän on etsinyt töitä tv-tuottajasta siivoojaan ja kaikkea siltä väliltä. Mikään ei ole tärpännyt. Täydellinen seinä vastassa. Tämä lama ei säästä minkään alan osaajia. Ja kuinka monta, työkykyistä ja työikäistä syrjäytyy lopullisesti työmarkkinoilta?
                                                 
Valtuusto aloitti tällä viikolla syyskautensa. Oikeistokin oli kerrankin kiinnostunut työttömyydestä. Valtuustossa käytiin pitkä keskustelu Helsingin työttömyydestä. Nuorten työttömyys on kasvanut räjähdysmäisesti, ja yhä useampi tippuu pitkäaikaisesti työttömiksi.

Valtuusto hyväksyi työllistämismäärärahojen nostamisen lisäksi myös ponsia. Hämmästyin, kun vasemmistoliiton valtuutettujen kanssa yhteistuumin tekemäni ponsi tukityöllistämisen ja kuntouttavan työtoiminnan lisäämisestä vielä tänä vuonna meni läpi. Myös nuorison työllistämistä vauhdittava ponsi hyväksyttiin. Nyt on vain pistettävä toimeksi!
                                               
Helsingin juhlaviikot jatkuvat vielä tänään. Olin katsomassa torstaina venäläisen Laboratory of Dmitri Krymovin Opus 7 -esitystä. Hieno ja valtava visuaalinen esitys. Eipä juuri puhuttu mitään, mutta vaikuttava esitys oli, jopa piinallinen. Toisessa osassa esittäytyi (arviolta) viisimetrinen äiti-Venäjä tiukassa syleilyssään Dmitri Sostakovits. Hyvin koomista ja traagista. Ensimmäisen osaan aikana ei voinut olla ajattelematta sotaa ja vainoja.

Perjantaina tunnelmat olivat toista Huvilateltassa, kun malilainen Oumou Sangare lauloi rakkaudesta ja muusta (ranskaa taitamattomalle) elämän makuisista asioista. Huvilateltta on ollut menestys. Wilcon konserttia tutut ovat kehuneet. Itse pidin myös Melingon "tangokonsertista". Minun juhlaviikkoni päättää tänään prahalainen ooppera Tomorrow There Will Be...
                                              
Viikon matka oli piknikristeily Maarianhaminaan varsinaissuomalaisten ja satakuntalaisten vasemmistoliittolaisten kanssa. Matkalla pohdittiin puolueen tulevaisuutta ja toimintaa. Jäi hyvät fiilikset! Usko huomiseen on vahva.

16. -22.8.

Työt ovat alkaneen vauhdilla. Viime viikolla kiersin Tukholman kautta Joensuuhun eduskuntaryhmän kokoukseen, ja sieltä puoluehallituksen kokoukseen Helsingin kautta Raaseporiin. Ei näytä kovin ekologiselta...

Pistäydyin Uimahrajussa (=osa Joensuuta) Pölosen salissa tapaamassa uimaharjulaisia. Kohokohta siellä oli kolmivuotiaan kummipoika Miikan tapaaminen. Helsingin kauppatorilta ostettu palapeli (suomalaista puutyötä) tuntui osuvan nappiin

Pehmeäksi laskua työhön ei sanoa. Mutta aivan kivaa. Kokouksissa on se mukavaa, että illanvietot venyvät ja politiikkaa tulee puhuttua laidasta laitaan. Puoluehallituksen illanvietossa parastaan pisti kansanedustaja Minna Sirnö karaokessa.

Mielenkiintoisin kohtaaminen oli YLL:n seminaraarissa sunnuntaina (16.8.) Ruotsin laivalla. Filosofi Tommi Uschanov puhui politiikasta. Yllätyin hänen rakentavasta ja analyyttisestä otteestaan. Hänen palmflettinsa vasemmiston tilasta Mikä vasemmistoa vaivaa? ei tee hänelle täyttä oikeutta.

Muutama pointti Uchanovin alustuksesta. Politiikot uskovat liiaksi kohtaloon. Vaalilupauksista on tullut kirosana. Poliitikot ovat sopeutuneet vaihtoehdottomaan, stiignafuuliapolitiikaan.

Ushanov tarjosi tilaa vasemmistolle. Yleinen mielipide ei ole absoluuttisesti oikeistolainen. Vain pieni osa on vakaumuksellisia oikeistolaisia tai vasemmistolaisia; 80 - 85 prosenttia ihmisistä voi liikkua mihin suuntaan tahansa.

Politiikka on välikappale ihmisille, ei kokonaispaketti. Poliitikot menevät halpaan taipuessaan "kohtaloonsa". Politiikassa on uskallettava tehdä valintoja. On myös kerrottava ihmisille, että heillä on määräysvaltaa parlamenttaisessa ketujssa, ja sitä on käytettävä.

Uschanov perääkin poliitikoilta syy-seuraussuhteiden paljastamista. Vaikka se on vaikeaa. Hän kysyy, että miksi 90-luvun lamasta ei ole kirjoitettu samanlaista kattavaa romaania Linnan Tuntemattoman sotilaan tapaan. Hän vastaa itse: "Maailma on liian monimutkainen, jotta tämä onnistuisi."

LUE BLOGISTANI KEHYRAHOJEN KAAPPAUKSESTA!